Onko sinulla koira? 

Kerron sinulle nyt, 

kuinka ihmisistä ja koirista tuli ystäviä.

 

Kauan sitten oli koira.

Koira oli rohkea ja rehellinen.

Samalla koira oli myös yksin ja yksinäinen.

Se halusi löytää ystävän.

Koira halusi itselleen ystävän, 

joka olisi yhtä rohkea kuin se itse.

 

Kerran se tapasi metsässä jäniksen.

Koira kysyi: ”Jänis, haluatko olla ystäväni?”

”Tietenkin”, – vastasi jänis, ”ollaan ystäviä.”

He leikkivät yhdessä koko päivän.

Yöllä he menivät nukkumaan jäniksen taloon.

Keskellä yötä koira kuuli, että hiiri hipi talon ohi.

Koira alkoi haukkua ja jänis heräsi.

Jänis pelästyi ja sanoi koiralle:

 ”Mitä sinä teet? Ole hiljaa! 

Susi saattaa kuulla sinut.”

Koira ajatteli, että ehkä jänis ei ole 

hänelle sopiva ystävä, kun se pelkää susia.   

Ehkä susi olisi rohkeampi ystävä.

 

Seuraavana päivänä koira hyvästeli jäniksen 

ja meni etsimään sutta.

Se löysi suden keskeltä metsää ja kysyi:

”Susi, haluatko olla ystäväni?”

”Kyllä haluan!” vastasi susi. 

”Meillä voisi olla hauskaa yhdessä”.

Koira ja susi metsästivät yhdessä koko päivän.

Yöllä he menivät nukkumaan suden luolaan.

 

Keskellä yötä koira kuuli, että sammakko hyppi luolan ohi.

Se nousi ylös ja alkoi haukkua.

Susi oli vihainen. 

”Ole hiljaa, typerä koira”, se sanoi.

”Karhu saattaa kuulla sinut, ja tulla hakemaan meidät”.

“Ahaa”, ajatteli koira, “myös susi pelkää jotakuta.”

 

Aamulla koira hyvästeli suden ja meni etsimään karhua.

Karhu oli lähellä syömässä vadelmia.

Koira kysyi: 

”Karhu, haluatko olla ystäväni ja asua kanssani?”

”Kyllä haluan”, sanoi karhu. 

Koira ja karhu menivät karhun koloon lepäämään.

 

Keskellä yötä koira kuuli, että käärme liukerteli karhun kolon ohi.

Koira nousi ylös ja alkoi haukkua.

Karhu pelästyi ja sanoi koiralle: 

”Ole hiljaa! Ihminen voi kuulla sinut. 

Sitten se tulee ja metsästää meidät.”

Koira yllättyi siitä, että karhukin voi pelätä jotakuta.

 

Aamulla koira lähti etsimään ihmistä.

Se löysi ihmisen keräämässä sieniä puun alta.

”Ihminen, haluatko olla ystäväni?” koira kysyi.

Ihminen suostui. 

Koira ja ihminen menivät hänen kotiinsa.

Kotona ihminen ruokki koiraa 

ja rakensi sille lämpimän kopin talonsa viereen.

Joka yö koira herää ja haukkuu, 

kun se kuulee outoja ääniä.

Mutta ihminen ei pelkää.

Ihminen sanoo koiralle: 

“Kiitos, kun suojelet kotiamme yöllä.”

 

Näin koirasta ja ihmisestä tuli parhaat ystävät. 

Ja siitä lähtien ne ovat asuneet yhdessä.